Aloitussivu Yhteystiedot Historiaa Ajankohtaista Puumala-lehti Härkösen talo Vieraskirja Linkkejä
  

Puumala-Seura

 
 

Kirjasta Linna ja Maakunta, Otava 1958

"Puumala

Jos matkustat Mikkelistä tai Lappeenrannasta laivalla Savonlinnaan, joudut kulkemaan Puumalan salmen kautta ja silloin huomaat länsirinteellä kauniin, taajaan asutun Puumalan kirkonkylän. Saman huomaat, jos maanteitse kuljet Lappeenrannasta Puumalan kautta Savonlinnaan. Huomaat myöskin, kuinka vesistöjen pirstoma Puumala on, ja näet osan sen satoihin nousevasta saarimäärästä, joista suurin on Viljakansaari. Tämä Saari on noin 30 km pituinen ja siinä asuu lähes kymmenesosa koko Puumalan asukkaista.

Puumala sijaitsee Etelä-Savossa ja on Karjalan rantapitäjä. Pinta-ala on 1243 km2, josta maata 774,6 ja vesistöjä 468,4 km2. Suurin pituus itäkoillisesta länsilounaaseen on 63 km ja pohjoisluoteesta eteläkaakkoon 35 km. Asukasmäärä oli 6303 henkeä v. 1955, asukastiheys 8,4 henkeä km2 kohti.

Keskiajan puolivälissä ei Puumalan seuduilla vielä liene ollut lainkaan asutusta. Vähän myöhemmin alkoivat karjalaiset samoilla Savon vesillä, aluksi satunnaisilla riistanpyyntimatkoilla, kunnes valitsivat itselleen pysyvän asuinpaikan. Vuoksen ja Saimaan vesistöjä käyttäen samoilijat pääsivät Suur-Savoon ja Puumalan salmen kautta Itä-Savoon. Torsantaka tai Torsantaan seudut sekä sen länsipuolella sijaitsevat Hurissalao ja Ihalainen lienevät ensin saaneet vakinaisia asukkaita.

Puumala oli jo v 1541 Säämingin neljänneskuntana ja tuli itsenäiseksi 1617. Kunnan asukasluku lienee silloin ollut 1100-1200 henkeä.

Kunnallishallinto perustettiin Puumalaan 1867. Ensimmäisenä kunnallismiehenä, siis kuntakokouksen puheenjohtajana, oli pitkän aikaa insinööri Kasper Löf. Hän oli Jykevä vanhan ajan herrasmies, kuten kuvastakin näkyy. Hän jätti testamentissaan kunnalle rahaston, joka on vielä nytkin olemassa.

1600-luvun loppupuolella pyysivät eräät savonlinnalaiset oikeutta pitää Puumalassa 8-päiväiset markkinat, mutta mitään päätöstä ei näytä annetun. Vuonna 1743 maaherra Stjernstedt ehdotti kauppalan perustamista Puumalaan. Tämäkin ehdotus raukesi.

Puumalan asutus on erittäin hajanainen jakautuen saloille ja saarille sekä vesien rikkomalle mantereelle. Väkiluvusta suunnilleen puolet asuu saarissa tai vesistöjen eroittamina kirkonkylästä. Tilat ovat yleensä pieniä, suurimmat tilat tai hovit, kuten Ahoipelto, Kontila ym ovat suurimmaksi osaksi joutuneet sahayhtiöiden haltuun. Karun maaperän takia on maanviljelys pysynyt heikonlaisella kannalla, mutta on kumminkin viime aikoina osoittanut elpymistä. Puutarhaharrastus, varsinkin omenapuiden viljelys, on suuren mielenkiinnon kohteena.

Puumala on asemansa puolesta Saimaan liikenteelle tärkeä paikka. Viime vuosisadan lopulla ja tämän vuosisadan alkupuolella virtasi runsaasti puutavaraa Puumalan salmen kautta Vuoksenlaaksoon, Viipuriin jopa Pietariinkin asti. Viime sotien jälkeen on puutavaran kuljetus vesiteillä yleensä suuresti vähentynyt. Matkustajalaivoja liikkui runsaasti Puumalan salmen kautta viime vuosisadan vaihteessa. Kuopion ja Pietarin välillä harjoittivat liikennettä laivat Tonjua, Karjala, Ainamo, Otava, Ilmari ja Salama, jotka matkalla yöpyivät Puumalassa eri laitureisssa. Kerrotaan kahden viimeksi mainitun laivan ajaneen yhteen Luukkolan salmessa sillä seurauksella, että viimeksi mainittu upposi ja on järven pohjassa tänäkin päivänä.

Saimaa on puumalalaisille elintärkeä. Sen kautta he saavat huomattavan osan toimeentulostaan. Saimaan rantamille he ajavat puutavaransa kauppaamista varten. Sieltä he saavat elannon jatketta ja särvintä kalastuksesta. Saalis kulutetaan kotitaloudessa, vain vähäinen osa myydään, etupäässä Lappeenrantaan. Hyvin tärkeänä tulolähteenä on puumalalaisille laivaliike. Sadat Puumalan miehet ovat kautta aikojen työskennelleet kesäiseen aikaan laiva- ja lotjamiehinä. Lapsuudestaan saakka perehtyneinä Saimaan sokkeloihin ja karisiin vesiin ovat puumalalaiset sopivia laivojen peränpitäjiksi. Saimaa on antanut puumalalaisille paljon ilonaihetta, mutta myöskin paljon surua ja murhetta, varsinkin silloin, kun jonkin perheen jäsen ei ole palannutkaan kotiin, vaan on hautautunut Saimaan aaltoihin. Tällaisen surun murtamia koteja on Puumalassa paljon.

Oskari Kauppinen"