|
 |
 |
Puumala-Seura
|
|
|
Tarinoita
Keskellä
kylää on Härkösen talo
Vanha hyvä aika elää monien mielessä, vaikka työtä
helpottavat välineet olivat vielä keksimättä.
Ihmisillä oli kuitenkin enemmän aikaa kuin nykyisin
jamonenlaisia harrastuksia riitti. Iltaisin oli tapana
kokoontua jonnekin kylän taloon tai tultiin
"yökuntiin" kirkolle. Eräs näistä
kokoontumispaikoista oli Härkösen talo, joka vieläkin
on paikoillaan kirkonkylän keskustassa. Siitä, miten
vanha talo on, ei ole tietoa, mutta perimätiedon mukaan
se on vuodelta 1776. Se on ollut pappilan torppana, mutta
milloin se on saanut torpparioikeudet, siitä ei ole
tietoa. Kirkonkirjat näet ovat palaneet. Vuonna 1931
torpasta tuli itsenäinen torppa. Huuhkaalan Erkki
Hämäläisen isä on tullut tälle paikalle Juvalta
silloin, kun Erkki oli 10 -vuotias. Vuonna 1902 tuvan
vuoraoikeus myytiin Härkösille, jotka siihen aikaan
olivat arentimiehinä Ahoinpellon hovissa. Tähän aikaan
talo oli pohjapiirrokseltaan samanlainen - toisessa
päässä tupa ja toisessa kaksi kamaria. Talon keskellä
eteinen ulottui talon läpi. Vasta Kalle Härkönen
muutti toisen pään kamariksi. Korkeutta talolla on
ollut enemmän, sillä siinä olivat myös vinttikamarit.
Taloa on myöhemmin mataloitettu, mutta vintillä on
vieläkin neljä varvia nokisia hirsiä.
Vuonna 1902 Härkösen veljekset eli "Rummin"
pojat muuttivat taloon. Heitä oli kaikkiaan neljä,
kolme oli vanhoja poikia ja vain Kallella oli vaimo ja
jälkikasvua. Perheestä muodostui siis melko suuri. Talo
on kooltaan noin 16 metriä, tupa 7,5x8 metriä. Uunit
ovat vanhoja kiviuuneja. Kamarin pystyuunissa on
vieläkin peltien tilalla juska, joka samalla toimii
ilmanvaihtoluukkuna. Tuvan uusi on rakennettu
hirsijalustalle ja itse uunin arina on 190 senttiä
pitkä ja metrin levyinen. Lattia on uusittu 1930, laipio
sen sijaan
alkuperäinen. Siinä on ajan patinaa samoin kuin
seinissäkin, jotka mustuuttaan kiiltelevät.
Jos oli tuvalla näköä ja kokoa, kyllä siihen mahtui
vieraitakin. Pitäjän perukoilta tultiin suurin joukoin
yöksi, kesällä kirkkoveneellä soutaen, talvella
hevospelillä. Vaikka talossa oli kahdeksan lehmää ja
2-3 hevosta, mahtui sinne vielä yövieraittenkin
hevoset, sillä navetalla oli mittaa 12x30 metriä. Sauna
oli talon erikoisuus. Se oli pukuhuoneineen kymmenisen
metriä pitkä ja puolenkymmentä leveä ja
sisäänlämpiävä. Uunia lämmitettiin metrin haloilla.
Kun vain aniharvoilla kirkonkyläläisillä oli oma
sauna, keräännyttiin Härkösen saunaan kylvylle. Eikä
loppunut löyly kiukaasta yhtä vähän kuin kuuma vesi
muuripadasta. Kalle kertoikin, että jos eivät
kyläläiset tulleet lauantaina kylvyille, pojat olivat
kuin sairaita.
Kalle kun alkaa kertoa. sitä tulee kuin narua. Kertoo
vähän sitä ja vähän tätä, hypähtää jo
kolmanteen. Kukapa meistä osaisi paremmin vetääkään
kolmea tarinaa
yhtä aikaa. Ja totisesti, kaikki tulevat kerrotuiksi.
Tapahtumista ei Kallella ole puutetta. Kamarin puolella
asui eräs vanha mummo, Topkoff, jonka mukaan eräissä
yhteyksissä paikalle on tullut nimi Topkoffinkuja. Ennen
vanhaan tämä katu ei ollut niin selväreittinen kuin
nyt, sillä nykyisen maantien ja urheilukentän
väliin mahtui seitsemän porttia. Tämä rouva paistoi
tuvan uunissa erittäin herkullisia pullia, joita möi
lähes omakustannushintaan. Lasten mieleen jäi se,
että rouva oli sangen herraskainen, söikin vain
valkoisia viinimarjoja, jotka ennen syöntiä vielä
kastoi lakkahilloon. Pikku-Kallen paitakin oli rouvan
mielestä liian lyhyt ja helmaan oli ommeltava jatkoa
ettei pylly vilkkuisi. Silloinhan pojat tapasivat kulkea
paitasillaan ilman housuja.
Yövieraita oli usein tuvan täydeltä, usein niinkin
paljon, että oma väki joutui muualle. Muutamat toivat
vuodevaatteet mukanaan, mutta varsinkin kihupyhien
aikaan levitettiin lattialle monta kupoa olkia. Vieraat
nukkuivat joko jalat tai päät vastakkain. Tytöt ja
pojat saivat mennä vierekkäin, mutta valon piti
palaa läpi yön ja käsien piti olla peiton päällä.
Joskus pojat puhalsivat öljylampun kiusallaan
sammuksiin, mutta eihän pimeyttä kauan kestänyt.
Rippikouluikäisenä ollessaan Kalle heräsi keskellä
yötä ja huomasi lukevansa Isä Meidän rukousta. Toiset
pojat tirskuivat ääressä, mutta urhoollisesti Kalle
luki rukouksensa loppuun ja kävi sitten pitkäkseen
nukkumaan ikään kuin olisi tehnyt kaiken unissaan
välillä lainkaan heräämättä.
Tavallisesti ei yövierailta otettu maksua, koska
näillä oli omat eväät mukana, mutta kilupyhien aikana
perittiin markka yhteisesti yösijasta ja kahvista. Myös
hiihtokilpailujen yms aikana talo oli täysi ja talon iso
leivinuuni oli kovassa käytössä, koska sukset saattoi
sopivasti lämmittää voitelemista varten.
|