Puumala-Seura

Tarinoita

Keskellä kylää on Härkösen talo

Vanha hyvä aika elää monien mielessä, vaikka työtä helpottavat välineet olivat vielä keksimättä. Ihmisillä oli kuitenkin enemmän aikaa kuin nykyisin jamonenlaisia harrastuksia riitti. Iltaisin oli tapana kokoontua jonnekin kylän taloon tai tultiin "yökuntiin" kirkolle. Eräs näistä kokoontumispaikoista oli Härkösen talo, joka vieläkin on paikoillaan kirkonkylän keskustassa. Siitä, miten vanha talo on, ei ole tietoa, mutta perimätiedon mukaan se on vuodelta 1776. Se on ollut pappilan torppana, mutta milloin se on saanut torpparioikeudet, siitä ei ole tietoa. Kirkonkirjat näet ovat palaneet. Vuonna 1931 torpasta tuli itsenäinen torppa. Huuhkaalan Erkki Hämäläisen isä on tullut tälle paikalle Juvalta silloin, kun Erkki oli 10 -vuotias. Vuonna 1902 tuvan vuoraoikeus myytiin Härkösille, jotka siihen aikaan olivat arentimiehinä Ahoinpellon hovissa. Tähän aikaan talo oli pohjapiirrokseltaan samanlainen - toisessa päässä tupa ja toisessa kaksi kamaria. Talon keskellä eteinen ulottui talon läpi. Vasta Kalle Härkönen muutti toisen pään kamariksi. Korkeutta talolla on ollut enemmän, sillä siinä olivat myös vinttikamarit. Taloa on myöhemmin mataloitettu, mutta vintillä on vieläkin neljä varvia nokisia hirsiä.
Vuonna 1902 Härkösen veljekset eli "Rummin" pojat muuttivat taloon. Heitä oli kaikkiaan neljä, kolme oli vanhoja poikia ja vain Kallella oli vaimo ja jälkikasvua. Perheestä muodostui siis melko suuri. Talo on kooltaan noin 16 metriä, tupa 7,5x8 metriä. Uunit ovat vanhoja kiviuuneja. Kamarin pystyuunissa on vieläkin peltien tilalla juska, joka samalla toimii ilmanvaihtoluukkuna. Tuvan uusi on rakennettu hirsijalustalle ja itse uunin arina on 190 senttiä pitkä ja metrin levyinen. Lattia on uusittu 1930, laipio sen sijaan
alkuperäinen. Siinä on ajan patinaa samoin kuin seinissäkin, jotka mustuuttaan kiiltelevät.
Jos oli tuvalla näköä ja kokoa, kyllä siihen mahtui vieraitakin. Pitäjän perukoilta tultiin suurin joukoin yöksi, kesällä kirkkoveneellä soutaen, talvella hevospelillä. Vaikka talossa oli kahdeksan lehmää ja 2-3 hevosta, mahtui sinne vielä yövieraittenkin hevoset, sillä navetalla oli mittaa 12x30 metriä. Sauna oli talon erikoisuus. Se oli pukuhuoneineen kymmenisen metriä pitkä ja puolenkymmentä leveä ja sisäänlämpiävä. Uunia lämmitettiin metrin haloilla. Kun vain aniharvoilla kirkonkyläläisillä oli oma sauna, keräännyttiin Härkösen saunaan kylvylle. Eikä loppunut löyly kiukaasta yhtä vähän kuin kuuma vesi muuripadasta. Kalle kertoikin, että jos eivät kyläläiset tulleet lauantaina kylvyille, pojat olivat kuin sairaita.
Kalle kun alkaa kertoa. sitä tulee kuin narua. Kertoo vähän sitä ja vähän tätä, hypähtää jo kolmanteen. Kukapa meistä osaisi paremmin vetääkään kolmea tarinaa
yhtä aikaa. Ja totisesti, kaikki tulevat kerrotuiksi. Tapahtumista ei Kallella ole puutetta. Kamarin puolella asui eräs vanha mummo, Topkoff, jonka mukaan eräissä
yhteyksissä paikalle on tullut nimi Topkoffinkuja. Ennen vanhaan tämä katu ei ollut niin selväreittinen kuin nyt, sillä nykyisen maantien ja urheilukentän
väliin mahtui seitsemän porttia. Tämä rouva paistoi tuvan uunissa erittäin herkullisia pullia, joita möi lähes omakustannushintaan. Lasten mieleen jäi se,
että rouva oli sangen herraskainen, söikin vain valkoisia viinimarjoja, jotka ennen syöntiä vielä kastoi lakkahilloon. Pikku-Kallen paitakin oli rouvan
mielestä liian lyhyt ja helmaan oli ommeltava jatkoa ettei pylly vilkkuisi. Silloinhan pojat tapasivat kulkea paitasillaan ilman housuja.
Yövieraita oli usein tuvan täydeltä, usein niinkin paljon, että oma väki joutui muualle. Muutamat toivat vuodevaatteet mukanaan, mutta varsinkin kihupyhien
aikaan levitettiin lattialle monta kupoa olkia. Vieraat nukkuivat joko jalat tai päät vastakkain. Tytöt ja pojat saivat mennä vierekkäin, mutta valon piti
palaa läpi yön ja käsien piti olla peiton päällä. Joskus pojat puhalsivat öljylampun kiusallaan sammuksiin, mutta eihän pimeyttä kauan kestänyt.
Rippikouluikäisenä ollessaan Kalle heräsi keskellä yötä ja huomasi lukevansa Isä Meidän rukousta. Toiset pojat tirskuivat ääressä, mutta urhoollisesti Kalle
luki rukouksensa loppuun ja kävi sitten pitkäkseen nukkumaan ikään kuin olisi tehnyt kaiken unissaan välillä lainkaan heräämättä.
Tavallisesti ei yövierailta otettu maksua, koska näillä oli omat eväät mukana, mutta kilupyhien aikana perittiin markka yhteisesti yösijasta ja kahvista. Myös
hiihtokilpailujen yms aikana talo oli täysi ja talon iso leivinuuni oli kovassa käytössä, koska sukset saattoi sopivasti lämmittää voitelemista varten.