 |
|
Puumala seura
|
|
|
Historiaa
Puumala-lehden
alkutaival
Puumalan-Seura perustettiin
Kalevalanpäivänä 1954. Alusta alkaen seuran
perustajajäsen, vallesmanni Aarni Puupponen puhui myös
lehden perustamisesta. Niinpä jo saman vuoden joulukuun
16. päivänä ilmestyi Puumala-lehden näytenumero.
Helmikuussa 1955 lehti alkoi ilmestyä säännöllisesti.
Lehden ensimmäiseksi
päätoimittajaksi kutsuttiin entinen poliisikonstaapeli
Arvi Summanen ja toimituskuntaan kuuluivat nimismies
Aarni Puupponen, kirkkoherra Eino Hakuli, rouva Kyllikki
Kaipiainen, myymälänhoitaja Taisto Kivistö sekä
maanviljelijä Aarre Hupli.
Lehden perusajatuksen ja
pitkälti nykyaikaan asti sen toiminta-ajatuksen puki
kirjalliseen muotoon näytenumerossa lehden
"isä" Aarni Puupponen. Hänen ajatuksensa
ansaitsevat tulla kirjatuksi tähänkin sillä
"Taipaleelle lähdettäessä" valottaa niin
osuvasti niitä näkymiä, joiden valossa - tai joista
johtuen - lehtihankkeeseen ryhdyttiin.
Kirjoittaja sanoo mm.
"Meidän olosuhteemme ovat naapureihimme verrattuna
erikoislaatuiset. Pitäjämme on läänimme rajaseutua.
Me suunnistaudumme eri tahoille - eri läänienkin
alueelle. Ja kuitenkin me puumalalaisina tunnemme
kuuluvamme yhteen. Ja me tahtoisimme että
erikoisolosuhteemme myös muualla tunnettaisiin,
vaikeutemme tunnustettaisiin ja pyrkimyksiimme niiden
voittamiseksi suhtauduttaisiin sillä myötämielellä,
jonka hyvän tahdon lisäksi vain syvällinen
perehtyminen oloihimme voi synnyttää.
Jokainen meistä, joka
vuosien ja vuosikymmenien varrella on tavalla tai
toisella joutunut Puumalan ja puumalalaisten asiaa
ajamaan, on varmaan myös joutunut toteamaan miten monien
vaivojen ja suurien ponnistusten lunnaana vähäinenkin
saavutus on ollut. Erikoisoloistamme johtuu myös, että
kuulumme monien lähikeskuksissa ilmestyvien
paikallislehtien levikkipiiriin. Kun nämä ovat eri
valtiollisten puolueiden äänenkannattajia jakaantuu
puumalalainen lukijakunta ainakin kahdeksan
paikallislehden kesken.
Kohtuus - ja
oikeudenmukaisuusnäkökohdat vaatisivat valtion, kunnan
ja muiden yleisten ilmoitusten ja kuulutusten
julkaisemista kaikissa näissä tullakseen jokaisen
puumalalaisen tietoon. Yksityisillä kansalaisilla, maa-
ja metsätalouden, kaupan, teollisuuden, liikenteen ja
muiden elinkeinojen harjoittajilla; kokouksia, iltamia,
seuroja ja muita tilaisuuksia järjestävillä
yhdistyksillä, seuroilla ja yhteisöillä, ym. varmaan
olisi - kellä jatkuvasti, kellä joskus - tarvetta
ilmoittaa jotakin vain, tai lähinnä vain
puumalalaisille. Samat syyt vaatisivat ilmoituksen
julkaisemista monissa eri lehdissä. On selvää, että
tämä käy liian kalliiksi yleensä. Pakosta on päästy
vain seinäilmoituksiin, joiden teho kuitenkin on varsin
rajoitettu. Tuntuisi siltä, että me puumalalaiset
tarvitsisimme oman vaatimattoman äänenkannattajamme. Ei
suinkaan paikallisten puoluelehtien tilalle, joista
jokainen poikkeuksetta on kiitettävällä auliudella
avannut palastansa mahdollisuuksiensa mukaan myös
Puumalalle ja joiden laajalle toimialalle oma lehtemme ei
voi eikä - halua pyrkiä, mutta niiden sivulle, ja
niiden ohella vain omaa, Puumalan asiaa ajamaan.
Omassa lehdessämme me
voimme käsitellä omia, puumalalaisia asioitamme
laajemmin ja perusteellisemmin kuin mihin on mahdollisuus
varsinaisissa päivälehdissä, jotka palvelevat
yhteisesti kymmeniä eri kuntia ja huolehtivat
tilaajakuntansa yleisestä tietämyksentarpeesta. Ja
Iisäksi. Emme tarvitse omaa äänenkannattajaamme vain
nykyisistä, - ajankohtaisista tarpeistamme huolehtimaan.
Me tarvitsemme sitä oman pitäjämme kulttuurin ja
perinteiden vaalijana ja tallettaja - sillantekijänä
menneisyydestä nykyaikaan ja tiennäyttäjänä
tulevaisuuteen.
Luoja on köyhäksi
sanotulle Puumalalle antimistaan jakanut karun mutta
ihanan luonnon. Se on vallannut monet tänne muualta
muuttaneet. Se on "tervannut" heidät
puumalalaisiksi, joko tänne jääneinä tai myöhemmin,
muuanne siirtyneinäkin. Ehkä ei vain luonto, mutta
siihen liittyen; Saimaan vanhan saaristokansan välitön,
luonnollinen, ystävänomainen ja selittämättömän
omalaatuinen suhtautuminen elämään ja vieraaseen
tulijaan.
Monet puumalalaiset ja
puumalalaisiksi tulleet ovat muuttaneet pois. Mutta
heidän mielissään Puumala säilyy synnyin- ja
kotiseutuna. Sen kohtaloita he seuraavat ja sen
menestystä he tahtovat ajatuksin ja teoin edesauttaa.
Puumalan oma lehti toisi heille yhteyden vanhaan kotiin -
sen muistoihin ja nykyaikaan. Meille nykypuumalalaisille
se antaisi yhteistyön mielenkiinnon ja ilon ja
Puumalallemme yhteisten ponnistustemme saavutukset.
Ajatus Puumalan omasta
äänenkannattajasta ei ole uusi. Se on kytenyt monien
puumalalaisten mielissä vuosia, jopa vuosikymmeniä,
odottaen. Kun Puumala-seura nyt uskaltautuu sen
toteuttamiseen, se tekee sen tietoisena siitä, että
ajatus vanhanakin ehkä vieläkin on liian nuori. Ehkä
me puumalalaiset emme vielä sitä omaksu. Ja vaikkapa
omaksuisimmekin, ehkä meitä sittenkin on liian vähän.
Sanomalehden kustantaminen - pienenkin ja vain kerran
viikossa ilmestyvän, jollaiseksi Puumala-lehteämme on
suunniteltu - on taloudellisesti vakava asia. Ellei
lehtemme löydä tietään jokaiseen puumalalaiseen
kotiin täällä ja muualla, ellemme tahdo tehdä siitä
omaa paikallista ilmoituslehteämme ja ellemme itse kukin
tahdo avustaa sen toimittamista uutisin ja kirjoitelmin,
on lehtemme tulevaisuus harmaa. Mutta jos ajatuksen
hyväksymme ja sen mukaan toimimme, meillä on
riittävät onnistumisen mahdollisuudet. Siis
yrittäkäämme. Yrittänyttä ei laiteta. Jos kaikki
olemme mukana - me onnistumme".
|