Puumala seura

Historiaa

Puumala-lehden alkutaival

Puumalan-Seura perustettiin Kalevalanpäivänä 1954. Alusta alkaen seuran perustajajäsen, vallesmanni Aarni Puupponen puhui myös lehden perustamisesta. Niinpä jo saman vuoden joulukuun 16. päivänä ilmestyi Puumala-lehden näytenumero. Helmikuussa 1955 lehti alkoi ilmestyä säännöllisesti.

Lehden ensimmäiseksi päätoimittajaksi kutsuttiin entinen poliisikonstaapeli Arvi Summanen ja toimituskuntaan kuuluivat nimismies Aarni Puupponen, kirkkoherra Eino Hakuli, rouva Kyllikki Kaipiainen, myymälänhoitaja Taisto Kivistö sekä maanviljelijä Aarre Hupli.

Lehden perusajatuksen ja pitkälti nykyaikaan asti sen toiminta-ajatuksen puki kirjalliseen muotoon näytenumerossa lehden "isä" Aarni Puupponen. Hänen ajatuksensa ansaitsevat tulla kirjatuksi tähänkin sillä "Taipaleelle lähdettäessä" valottaa niin osuvasti niitä näkymiä, joiden valossa - tai joista johtuen - lehtihankkeeseen ryhdyttiin.

Kirjoittaja sanoo mm. "Meidän olosuhteemme ovat naapureihimme verrattuna erikoislaatuiset. Pitäjämme on läänimme rajaseutua. Me suunnistaudumme eri tahoille - eri läänienkin alueelle. Ja kuitenkin me puumalalaisina tunnemme kuuluvamme yhteen. Ja me tahtoisimme että erikoisolosuhteemme myös muualla tunnettaisiin, vaikeutemme tunnustettaisiin ja pyrkimyksiimme niiden voittamiseksi suhtauduttaisiin sillä myötämielellä, jonka hyvän tahdon lisäksi vain syvällinen perehtyminen oloihimme voi synnyttää.

Jokainen meistä, joka vuosien ja vuosikymmenien varrella on tavalla tai toisella joutunut Puumalan ja puumalalaisten asiaa ajamaan, on varmaan myös joutunut toteamaan miten monien vaivojen ja suurien ponnistusten lunnaana vähäinenkin saavutus on ollut. Erikoisoloistamme johtuu myös, että kuulumme monien lähikeskuksissa ilmestyvien paikallislehtien levikkipiiriin. Kun nämä ovat eri valtiollisten puolueiden äänenkannattajia jakaantuu puumalalainen lukijakunta ainakin kahdeksan paikallislehden kesken.

Kohtuus - ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat vaatisivat valtion, kunnan ja muiden yleisten ilmoitusten ja kuulutusten julkaisemista kaikissa näissä tullakseen jokaisen puumalalaisen tietoon. Yksityisillä kansalaisilla, maa- ja metsätalouden, kaupan, teollisuuden, liikenteen ja muiden elinkeinojen harjoittajilla; kokouksia, iltamia, seuroja ja muita tilaisuuksia järjestävillä yhdistyksillä, seuroilla ja yhteisöillä, ym. varmaan olisi - kellä jatkuvasti, kellä joskus - tarvetta ilmoittaa jotakin vain, tai lähinnä vain puumalalaisille. Samat syyt vaatisivat ilmoituksen julkaisemista monissa eri lehdissä. On selvää, että tämä käy liian kalliiksi yleensä. Pakosta on päästy vain seinäilmoituksiin, joiden teho kuitenkin on varsin rajoitettu. Tuntuisi siltä, että me puumalalaiset tarvitsisimme oman vaatimattoman äänenkannattajamme. Ei suinkaan paikallisten puoluelehtien tilalle, joista jokainen poikkeuksetta on kiitettävällä auliudella avannut palastansa mahdollisuuksiensa mukaan myös Puumalalle ja joiden laajalle toimialalle oma lehtemme ei voi eikä - halua pyrkiä, mutta niiden sivulle, ja niiden ohella vain omaa, Puumalan asiaa ajamaan.

Omassa lehdessämme me voimme käsitellä omia, puumalalaisia asioitamme laajemmin ja perusteellisemmin kuin mihin on mahdollisuus varsinaisissa päivälehdissä, jotka palvelevat yhteisesti kymmeniä eri kuntia ja huolehtivat tilaajakuntansa yleisestä tietämyksentarpeesta. Ja Iisäksi. Emme tarvitse omaa äänenkannattajaamme vain nykyisistä, - ajankohtaisista tarpeistamme huolehtimaan. Me tarvitsemme sitä oman pitäjämme kulttuurin ja perinteiden vaalijana ja tallettaja - sillantekijänä menneisyydestä nykyaikaan ja tiennäyttäjänä tulevaisuuteen.

Luoja on köyhäksi sanotulle Puumalalle antimistaan jakanut karun mutta ihanan luonnon. Se on vallannut monet tänne muualta muuttaneet. Se on "tervannut" heidät puumalalaisiksi, joko tänne jääneinä tai myöhemmin, muuanne siirtyneinäkin. Ehkä ei vain luonto, mutta siihen liittyen; Saimaan vanhan saaristokansan välitön, luonnollinen, ystävänomainen ja selittämättömän omalaatuinen suhtautuminen elämään ja vieraaseen tulijaan.

Monet puumalalaiset ja puumalalaisiksi tulleet ovat muuttaneet pois. Mutta heidän mielissään Puumala säilyy synnyin- ja kotiseutuna. Sen kohtaloita he seuraavat ja sen menestystä he tahtovat ajatuksin ja teoin edesauttaa. Puumalan oma lehti toisi heille yhteyden vanhaan kotiin - sen muistoihin ja nykyaikaan. Meille nykypuumalalaisille se antaisi yhteistyön mielenkiinnon ja ilon ja Puumalallemme yhteisten ponnistustemme saavutukset.

Ajatus Puumalan omasta äänenkannattajasta ei ole uusi. Se on kytenyt monien puumalalaisten mielissä vuosia, jopa vuosikymmeniä, odottaen. Kun Puumala-seura nyt uskaltautuu sen toteuttamiseen, se tekee sen tietoisena siitä, että ajatus vanhanakin ehkä vieläkin on liian nuori. Ehkä me puumalalaiset emme vielä sitä omaksu. Ja vaikkapa omaksuisimmekin, ehkä meitä sittenkin on liian vähän. Sanomalehden kustantaminen - pienenkin ja vain kerran viikossa ilmestyvän, jollaiseksi Puumala-lehteämme on suunniteltu - on taloudellisesti vakava asia. Ellei lehtemme löydä tietään jokaiseen puumalalaiseen kotiin täällä ja muualla, ellemme tahdo tehdä siitä omaa paikallista ilmoituslehteämme ja ellemme itse kukin tahdo avustaa sen toimittamista uutisin ja kirjoitelmin, on lehtemme tulevaisuus harmaa. Mutta jos ajatuksen hyväksymme ja sen mukaan toimimme, meillä on riittävät onnistumisen mahdollisuudet. Siis yrittäkäämme. Yrittänyttä ei laiteta. Jos kaikki olemme mukana - me onnistumme".